Kuntavaalien aikaan paheksuttiin laajalti kansanedustajien ehdokkuuksia. Nyt kun Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät, pyörii vastaava kritiikkimylly vähintään yhtä kovilla tehoilla. Nyt hampaisiin ovat joutuneet muilla elämän aloilla kokemusta ja julkisuutta saaneet sekä nuoret ehdokkaat. On toki hyvä, että vaaleista puhutaan, mutta hieman kummallista demokratiakäsitystä edustaa ajattelu, jossa joillakin ihmisillä on tavallaan pienempi oikeus olla ehdolla.
Vaaleissa puolueet ja valitsijayhdistykset asettavat ehdokkaat, joista voimme sitten omamme valita. Ehdokasjoukosta luulisi kelvollisen ehdokkaan löytyvän, sillä pelkästään eduskuntapuolueilla on oikeus asettaa yhteensä 160 ehdokasta (20 per puolue).
Usein kuulee väitteen, jonka mukaan Euroopan parlamenttiin valitaan liikaa kotimaan politiikassa ryvettyneitä, julkkiksia tai muuten vain huonoja ehdokkaita. Kansa saa kuitenkin vapaissa vaaleissa juuri sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Ei julkkis pääse parlamenttiin vain sen takia, että on julkkis, vaan sen takia, että monet ovat antaneet hänelle ainoan äänensä. Jokaisen äänestysperusteet ovat yhtä arvokkaat, joten vaalien tulos on aina oikea.
Nykyisessä ilmapiirissä ehdolle asettuminen vaatii suurta rohkeutta, eikä varmasti tapahdu ilman pitkällistä harkintaa. Siksi me äänestäjätkin voisimme keskittyä ihmisten sijasta asioihin. Meidän tulisi käyttää nuorten naisehdokkaiden määrän kauhisteluun käyttämämme aika vaikkapa Turkin EU-jäsenyyden etujen ja haittojen pohtimiseen tai siihen, kuinka Eurooppa pidetään kilpailukykyisenä taloutena. Eiväthän nämä välttämättä ole yhtä seksikkäitä puheenaiheita, mutta sitäkin tärkeämpiä.
Jos äänestäjä ei itse ole miettinyt Euroopan tärkeitä kysymyksiä, kuinka hän voisi löytää ehdokkaan, joka ajaa eteenpäin juuri hänen kantojaan? Kun tutustuu asiakysymyksiin, saattaa ehdokkaiden paremmuusjärjestyskin muuttua kummasti. Esimerkiksi nuori ehdokas saattaakin sopia kokeneempaa paremmin juuri minun edustajakseni, koska hänen näkökulmiaan eivät rajoita menneisyyden painolastit.
Kirjoitus julkaistu Uusisuomi.fi:n mielipiteissä 23.1.2009 ja Hämeen sanomissa 29.1.2009. Hämeen sanomissa julkaistua oli tosin toimittaja taas muokannut.
Lisäys: oli näköjään myös tuoreimmassa (30.1.) Nykypäivässä,