Kaksijäseninen suomalaisdelegaatiomme oli pääosin yhteistyössä Ruotsin edustajan kanssa, mutta tämän loistavan tyypin lisäksi mieleen jäivät erityisesti Unkarin, Tshekin, Latvian ja Puolan edustajat. Paljon muitakin erittäin hyviä tyyppejä paikalla toki oli. Harmi vain että harvaa näistä ihmisistä tulen enää koskaan tapaamaan.
Tapahtumassa oli paljon erinomaisia puhujia, joskin erityisesti aamujen ensimmäiset puheenvuorot olivat melkoista taistelua nukahtamista vastaan. Onneksi kahvia oli tarjolla. Myös työryhmien toiminta oli oikein antoisaa. Itse osallistuin human rights-työryhmään, jossa pohdimme EU:n mahdollisuuksia tukea ihmisoikeuksien puolustajia ympäri maailmaa ja Kongon ihmisoikeusloukkauksia. Voi toki kysyä, miksi keskittyä Kongoon kun ihmisoikeuksia poljetaan myös Euroopassa, kuten eräs työryhmän osallistuja tekikin. Myönnettäköön, että suhtauduin aluksi hieman epävarmasti siihen, kuinka hyvin pärjään kun työkielenä on englanti, mutta ainakin omasta mielestäni mitään ongelmia ei ollut. Joskus tulee oltua turhan itsekriittinen.
Itse council meeting oli mitä parasta viihdettä. Kokous kesti yli kymmenen tuntia, joten ymmärrettävästi porukka alkoi olla aika väsynyttä loppua kohti. Täytyy kyllä sanoa, ettei puheenjohtaja aivan saanut pidettyä tilannetta hallussaan, sillä aivan epäolennaiset asiat veivät huomattavasti aikaa. En myöskään ymmärrä miksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat avoimesti halveksuivat councilin tekemiä valintoja. Huutaminen ei myöskään oikein sovi tällaisiin tilanteisiin. Tilannetta tämän enempää ruotimatta voin vain todeta: olipahan sirkus!
Voisi olettaa, että tällaisella reissulla saksalaiset oluttuvat olisivat tulleet erittäin tutuiksi, mutta näin ei asia ole. Toki jokaisena iltana harjoitettiin vähän viihdettä, mutta illat eivät venyneet kertaakaan kovin pitkiksi. Ei tällaista reissua olisi kyllä jaksanutkaan jos joka aamu olisi alkanut krapulalla. Illat olivat kuitenkin erittäin mukavia, erityisesti viimeinen ilta, jonka ilmapiiriä voisi kuvailla erittäin vapautuneeksi. Oli erittäin antoisaa tutustua esimerkiksi tshekkiläisiin juomalauluihin.
Ei tapahtuma kuitenkaan täysin ilman ongelmia sujunut. Viimeisenä iltana osa porukasta lähti kaupungin keskustaan määränpäänään jokin klubi (me jäimme majapaikkaamme). Seurueen järkytys oli ollut valtaisa, kun siihen kuulunut belgialainen tummaihoinen edustaja ei päässyt ihonvärinsä takia sisään klubille. Siis oikeasti! Miten tällaista voi tapahtua? Toivottavasti kyseinen portsari on jo saanut potkut! Euroopalla ei missään tapauksessa ole varaa rasismiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti