On outoa kun tähän aikaan vuodesta sattuu vapaa viikonloppu. Yleensä näihin aikoihin saa juosta ympäri Suomea syyskokouksissa, liittokokouksissa ja milloin missäkin. Olisin kyllä mielelläni lähtenyt Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokoukseen, mutta se tosiaan jää nyt osaltani väliin. En ala siitä sen enempää kirjoittamaan, asianomaiset tietävät mitä tarkoitan.
Nyt kun liittokokouksista pääsin kirjoittamaan, niin ehkä olisi paikallaan kommentoida viime viikonlopun Kokoomusopiskelijoiden liittaria. Saavutimme päätavoitteemme, eli Janne Pitkänen toimii ensi vuonna liittohallituksessa. Janne on muuten varmasti valmiimpi tehtävään, kuin itse olin ensimmäisen kauteni alussa tammikuussa 2007.
Huonoja ehdokkaita ei tänä(kään) vuonna ollut ehdolla, joten ei liene kovin vaikeaa arvata, että etenkin pienillä yhdistyksillä oli miettimisen paikka, kun ehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Yö olikin lopulta melko vähäuninen, mutta niin kai sen on neuvotellessa oltavakin. Väsymys saattoi ”hieman” näkyä myös paluumatkalla junassa, mutta todettakoon siitä vain se, että oli vähintään ikimuistoinen matka.
Väsymys näkyi myös maanantaina kun olin puhumassa opiskelijan hyvinvointi -työryhmän järjestämässä hyvinvointiseminaarissa uuden opiskelijan kohtaamista haasteista. Seminaari on katsottavissa täältä, oma osuuteni alkaa noin 25min kohdalla.
Poimitaan nyt vielä yksi tapahtuma kuluneelta viikolta: sain loputkin opinnot kasaan. Tiistaina palautin viimeiset esseet (jota piti toki vähän myös juhlia) ja perjantaina tein maturiteetin (jonka tekemistä edellä mainittu juhliminen hieman häiritsi). Nyt pitäisi sitten päättää mikä minusta tulee isona…
Nyt kun liittokokouksista pääsin kirjoittamaan, niin ehkä olisi paikallaan kommentoida viime viikonlopun Kokoomusopiskelijoiden liittaria. Saavutimme päätavoitteemme, eli Janne Pitkänen toimii ensi vuonna liittohallituksessa. Janne on muuten varmasti valmiimpi tehtävään, kuin itse olin ensimmäisen kauteni alussa tammikuussa 2007.
Huonoja ehdokkaita ei tänä(kään) vuonna ollut ehdolla, joten ei liene kovin vaikeaa arvata, että etenkin pienillä yhdistyksillä oli miettimisen paikka, kun ehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Yö olikin lopulta melko vähäuninen, mutta niin kai sen on neuvotellessa oltavakin. Väsymys saattoi ”hieman” näkyä myös paluumatkalla junassa, mutta todettakoon siitä vain se, että oli vähintään ikimuistoinen matka.
Väsymys näkyi myös maanantaina kun olin puhumassa opiskelijan hyvinvointi -työryhmän järjestämässä hyvinvointiseminaarissa uuden opiskelijan kohtaamista haasteista. Seminaari on katsottavissa täältä, oma osuuteni alkaa noin 25min kohdalla.
Poimitaan nyt vielä yksi tapahtuma kuluneelta viikolta: sain loputkin opinnot kasaan. Tiistaina palautin viimeiset esseet (jota piti toki vähän myös juhlia) ja perjantaina tein maturiteetin (jonka tekemistä edellä mainittu juhliminen hieman häiritsi). Nyt pitäisi sitten päättää mikä minusta tulee isona…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti