Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

31.8.2007

Jonakin kauniina päivänä huligaanien takana suljetaan vankilan ovi!

Toiminnot: 

Jälleen kerran joudumme uutisissa kuulemaan rikollisten hyökkäyksestä minkkitarhaan. Huligaanit vapauttivat 2500 minkkiä, eli kaikki tarhan eläimet. Voin vain kuvitella miltä tarhaajasta tuntuu, kun hänen täysin laillinen elinkeinonsa on tuhottu tai vähintäänkin vakavasti vaarannettu. Toivon todella, että jokainen iskuun osallistunut saadaan mahdollisimman pian kiinni ja vastuuseen törkeistä tekosistaan. Onneksi vankilat ovat sentään hyvin lukittuja ja aidattuja, joten kukaan ei voi tulla vapauttamaan tätä roskasakkia kunhan heidät vihdoin saadaan telkien taakse.


En voi ymmärtää turkistarhoihin iskijöitä, talonvaltaajia, kadunvaltaajia tai muitakaan huligaaneja, jotka katsovat olevansa niin paljon muita parempia, ettei heidän tarvitse noudattaa alkeellisimpiakaan lakeja. Itselleni ei tulisi mieleenikään lähteä kadulle mellastamaan jos en saa tahtoani heti läpi. Mitähän tämä roskasakki sanoisi, jos joku heihin kyllästyneenä ottaisi oikeuden omiin käsiin, aivan kuten hekin jatkuvasti tekevät. Voin vain kuvitella millainen itku alkaa kun joku kiireinen ihminen (esimerkiksi hälytysajoneuvo) rysähtää katua valtaavaan laumaan.


Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että vain terrorismilla ja muulla rikollisuudella tavoitteitaan ajavat nuoret näkyvät julkisuudessa. Pahinta tässä on se, että usein rikolliset toimintatavat yleistetään koko poliittisesti aktiiviseen osaan nuorisoa. Minä kannatan ehdottomasti perinteisiä ja tylsiä demokratian toimintatapoja, olivat ne kuinka hitaita tahansa. Ei tulisi mieleenikään räjäyttää verovirastoa, vaikka liian korkeita tuloveroja vastustankin.


Jos yhteiskunnassa päätökset tehtäisiin sen mukaan kuka saa eniten vahinkoa aikaan, niin kyllä taitaisi elämä olla perin kurjaa. Esimerkiksi turkistarhauksen suhteen tulee jokaisen ymmärtää, että kyseessä on laillinen ammatti (laillinen se on koska siinä ei ole mitään väärä!). Laillisena elinkeinona sen soisin myös pysyvän, vaikka enemmistö ihmisistä sitä alkaisikin vastustaa. Enemmistön diktatuuri ei ole sen mukavampi kuin vähemmistön. Jos haluaa tästä olla eri mieltä, niin joutuu tunnustautumaan elinkeinovapauden vankkumattomaksi viholliseksi. Jos ihminen haluaa turkin, on hänellä oltava siihen oikeus. Kun jokainen haluaa eläimiä kohdeltavan hyvin, on lainsäädännöllä varmistettava, että näin tapahtuu. Kokonaisen elinkeinon kieltäminen ei ole mikään ratkaisu. Turkis on vaate ja liha on ruokaa. Erityisen ikävää olisi, jos kieltoja saataisiin aikaan terrorismin keinoin.

11.8.2007

Asuntomessut Hämeenlinnassa

Toiminnot: 

Kävin pari päivää sitten viimein katsastamassa Hämeenlinnan asuntomessujen tarjonnan. Reilut 50 kohdetta tarjosivat melkoisen määrän katsottavaa ja kiivettäviä portaita. Viidessä tunnissa ehdimme käydä lähes kaikissa taloissa, vaikka se kovassa helteessä kunnon päälle kävikin. Onneksi alueelle oli saatu toimivat ruoka- ja juomapalvelut. Lehtikirjoittelussa on monesti huomauteltu, että messutalot ovat liian kalliita, mikä ainakin muutaman osalta pitää hyvin paikkansa. 650000 euron hintaisen talon maksaminen taitaa kestää melko pitkään, mikäli omistajan tulot eivät ylitä tähtitieteellisiä rajoja. Tosin olipa ensimmäinen kerta kun näin omakotitalossa hissin. Pientä suhteellisuudentajun hämärtymistä oli huomattavissa, kun kierroksen loppuvaiheessa vajaan 300000 euron talo vaikutti edulliselta. Tarkemmin mietittynä on pakko myöntää, että puolella tuostakin summasta saa jo ihan riittävän talon, puhutaan linnoista sitten erikseen.


En ole koskaan ollut mikään sisustusfanaatikko, mutta täytyy myöntää, että pieni sisustuskärpänen pääsi puraisemaan. Tosin parin kymmenen neliön yksiö ei pahemmin sisustusvaihtoehtoja mahdollista. Kiinnitin myös erityisesti huomiota pihoihin. Erityisesti hienot terassiratkaisut saivat terveen kateuden syttymään. Olisihan se todella hienoa jos pihassa olisi uima-allas tai vaikkapa pieni viheriö. Parhaita piharatkaisuja olivat mielestäni kuitenkin ne, jotka sisälsivät myös riittävän osan luontoa, eli eivät olleet viimeiseen asti rakennettuja, täytyyhän pihalla voida myös elää. Onneksi olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä, eli minun ei tarvitse koskaan tällaisia pihoja rakennella, kun en niitä saisi kuitenkaan pidettyä kunnossa.


Suurimman pettymyksen messuilla muodostivat saunat. Monella suunnittelijalla on tainneet ideat loppua kesken ja sauna on vain sutaistu johonkin nurkkaan. Ymmärrän, että jossakin kerrostalokaksiossa saunan ei tarvitse olla kovin iso tai hieno, mutta 200 neliön omakotitalossa se ei voi jäädä serkkupuolen asemaan. Muutamassa talossa toki oli peräti rakennettu hyvä saunaosasto, joka sisälsi kaiken mitä hyvään saunailtaan tarvitaan, olematta silti liian hieno ”tavalliseen” saunomiseen. Arkipäivän ylellisyyttä oli nähtävissä myös monissa keittiöissä. Pitäisi varmaan hankkia itsellenikin, silloin olisi pakko vihdoin opetella lisää keittiön käyttämistä eli kokkaamista. Taidan kuitenkin toistaiseksi tyytyä pieneen kerrostaloyksiöön, se on ainakin helpompi siivota.


Kun nyt kerran on asunnoista päästy puhumaan, niin käydään sitten samalla läpi teemaa enemmänkin. Hämeenlinna on perinteisesti ollut melko tylsä paikka, jossa on rintamamiestaloja ja rumia sosialidemokraattista realismia edustavia betonielementtitaloja, mutta viimeisen parin vuoden aikana on näkynyt käännettä parempaan. Kaupunkikuvallisesti varmaankin tärkein muutos ovat Vanajan rantaan rakennettu Sairionrannan alue, jonka näkee hyvin junasta, mikäli viitsii kääntää katseensa linnan kohdalla toiseen suuntaan. Kyseisellä paikalla seisoi vielä jokin aika sitten vanha vaneritehdas, joka ei todellakaan ollut säilyttämisen arvoinen, sanoivat kaikenvastustajat mitä hyvänsä. Myös muutamiin muihin paikkoihin, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat joutomaata, on noussut laadukasta asuntokantaa. Tuleva suurkunta luultavasti entisestään piristää takavuosien suurinta valaistua hautausmaata. Todettakoon kuitenkin, että vaikka Hämeenlinna on kehittynyt positiivisesti, ei se kuitenkaan vielä Jyväskylää peittoa, sen huomaa aina kun pienen poissaolon jälkeen palaa Jyväskylään, etenkin ralliviikonloppu sai allekirjoittaneenkin muistamaan miten hienoa on taas parin viikon päästä siirtyä takaisin Keski-Suomeen.



ps. Ärsyttävintä messuilla oli Veikkauksen mainostaminen. Monopolifirma voisi jo vihdoin lopettaa puheet vastuullisuudesta, kun mainostaa todella voimakkaasti tilanteessa, jossa ihmiset ovat heikoimmillaan: katsellessaan taloja joihin heillä ei ikinä ole varaa. Lottoamallahan sekin ongelma poistuu. Veikkauksen ongelmista voisin joskus kirjoittaa enemmänkin.

2.8.2007

Kirja-asiaa

Toiminnot: 
Olen viime päivinä pohdiskellut pariakin lukemiseen liittyvää asiaa. Toinen on joidenkin ihmisten omituinen tapa korostaa omaa erinomaisuuttaan esimerkiksi tähän tyyliin. Toinen asia liittyy sitten ajatukseen varustaa kaikki pienetkin koululaiset kannettavalla tietokoneella.

Oma lukuharrastukseni alkoi käytännössä heti kun opin lukemaan edes välttävästi, tosin jo tätä ennen vanhempani lukivat minulle ja veljelleni lähes joka ilta. Ala-asteeni kanssa samassa rakennuksessa sijainnut kirjasto olikin melkoinen aarreaitta pikkupojalle, kunnes sen anti oli kaluttu loppuun ja oli aika siirtyä käyttämään kaupungin pääkirjastoa. Luin melkein kaikkea mitä kirjastosta löytyi, mutta erityisesti muistan Jules Vernen tuotannon.

Eihän Vernen lukeminen toki kovin muodikasta ollut 90-luvun alussa, mutta siitä minä vähät välitin. Jos valtavan kirjakasan lukemisesta pitää jokin haittapuoli löytää, niin se on yleissivistyksen kasvaminen, joka mahdollisti peruskoulun ja lukion suorittamisen käytännössä koulukirjoihin koskematta. Kukapa jaksaisi opetella koulun penkissä jotakin josta todennäköisesti tietää enemmän kuin opettaja. Erityisesti muistan kahdeksannen luokan maantiedon opettajani, joka ei erityisemmin pitänyt siitä, etten jaksanut viihtyä tunneilla Euroopan karttaa tuijottamassa. Tämä pedagoginen nero uhkailikin minua jatkuvasti jopa hylätyllä arvosanalla poissaolojen johdosta. Nyrpeäpä oli naisen naama kun palautti kokeeni, jossa komeili kiitettävä numero. Monesti olenkin törmännyt siihen, että koulujärjestelmämme kannustaa enemmän opettajien miellyttämiseen kuin asioiden osaamiseen. Miksi muuten ylipäänsä pitäisi käydä oppitunneilla, jos osaa asiat muutenkin?

En kuitenkaan ole koskaan kokenut tarvetta käyttää lukemista itseni korottamiseen muiden yläpuolelle. En myöskään koe, että joku Dostojevski olisi yhtään arvokkaampaa luettavaa kuin vaikkapa Harry Potter (en tosin ole ensimmäistäkään Potteria lukenut), vaikka Hanna Mäkelä yrittää tämän päivän hesarin mielipide-osiossa näin väittää. Luen mieluummin Carl Barksia kuin Karl Marxia ja jos se minusta jonkun mielestä tekee epäkulturellin tms, niin sillehän ei sitten mitään voi, toivotan tällaisille ihmisille jaksamista, en aio tapojani muuttaa. En minäkään pidä tietyistä kirjoista, mutta en minä halua arvostella toisten lukemisia. En myöskään suostu hyppäämään siihen kelkkaan, jossa istuvat ne, jotka raivokkaasti arvostelevat esimerkiksi kaikkia Hollywood-elokuvia, ei niitä ole kenenkään pakko katsoa, mutta aika moni niiden parissa haluaa vapaaehtoisesti aikaansa viettää, myös minä silloin tällöin. Jotkut ihmiset vain haluavat niin vimmatusti olla päättämässä muiden elämästä, että jopa vapaa-ajan harrastuksiin pitää olla puuttumassa.

Toisena asiana kannettavien tietokoneiden hankkiminen kaikille ala-asteikäisille. Sinänsä kuulostaa monelta kannalta ihan hyvältä, mutta vierottaisiko tämä ihmisiä vielä enemmän kirjoista? Itse ainakin pidin uusien koulukirjojen hajusta ja muutenkin kirja tuntuisi sopivan paremmin pienen koululaisen käteen. Läppärin kantaminen koulumatkalla sitä paitsi rajoittaisi turhaan lapsen leikkimistä koulumatkoillaan. Vanhemmille koululaisille idea toki sopii kuin nyrkki silmään, kunhan hajoamis- ja katoamistilanteiden vastuut ovat kunnossa. Mutta taidan perehtyä tähän asiaan tarkemmin, ennen kuin muodostan lopullista kantaa.