Suomessa, toisin kuin eräissä muissa valtioissa, on sallittua arvostella hallitusta. Siksi käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja arvostelen vähänä maatalousministeriä. Hämeen Sanomien mukaan Sirkka-Liisa Anttila on EU:n maataloustukineivotteluissa sata prosenttisesti tuottajan asialla. Melko erikoista, sillä olen antanut itseni ymmärtää, että EU ja myös pieni Suomi olisi myös kuluttajaa varten. On toki viisasta irrottaa maataloustuen suuruutta tuotantomääristä, vähentäähän se ylituotantoa, mutta muuten en löydä kehuttavaa Anttilan toiminnasta.
Olen antanut itseni ymmärtää myös, että ministeri ei tarkoita samaa kuin MTK:n äänitorvi, ei vaikka ministeri olisikin kepulainen. Ministerin kuuluu ajaa Suomen kokonaisetua (mitä se ikinä tarkoittaakin), mutta Anttila on alentunut yhden pienen kansanosan edunvalvojaksi. En kuulu niihin, jotka kuvittelevat suomalaisen viljelijän edun olevan kaikkien etu. Maa- ja metsätalousministerinkin tulis ymmärtää, että tukiaiset eivät kuitenkaan nauti kaikkien kannatusta. Tietenkin on selvää, ettei nykyisissä oloissa ole järkevää antaa kaikkien tukien alennusten osua Suomeen. Pitkällä aikavälillä olisi hyvä lupua maataloustukien kaltaisesta muinaisjäänteestä ja silloin kaikkien on oltava valmiita vähän luopumaan "saavutetuista eduista". On vaikea ymmärtää miten tämä sitten voisi olla mahdollista kun maa- ja metsätalousministeri on ryhtynyt "sata prosenttisesti tuottajan asialle", kuluttajan (saati sitten kehitysmaiden viljelijöiden) edusta vähät välittäen.
Ps. Tänään hesarissa oli juttua luomusta, lähiruoasta ja reilusta kaupasta. "Yllättäen" niistäkin löytyy miinuspuolia, hyvä että maamme tärkein sanomalehtikin on sen vihdoin ymmärtänyt. Myös Hämeen Sanomien yleisönosastolla oli hyvä teksti geenimuuntelusta, joku muukin siis uskoo, ettei maailma ole jo ensi viikolla tuhoutumassa ahneiden geenimuutelijoiden takia, vaan ihan ihmisten hyvinvoinnin vuoksi sitäkin tehdään (ja tietysti rahan, mutta mitä pahaa siinä on).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti