”Eivät rikkaat tarvitse vaaleja, vaan vähäväkiset.” Näin kirjoittaa Seppo Sarlund Keskustan nettisivuilla olevassa blogissa 29.1.2007. Sarlund myös toteaa varakkaampien äänestävän vähemmän varakkaita useammin. Herää väkisinkin kysymys siitä, haluaako Sarlund viedä äänioikeuden muilta kuin köyhiltä, jotta punamullan sulle-mulle-politiikka varmistaisi jatkonsa hamaan ikuisuuteen? Kun Keskustan jälleen vähintäänkin avokätisiä vaalilupauksia monissa lehdissä ruodittiin, tulkitsee Sarlund arvostelun pahansuovaksi ja historiallisesti näköalattomaksi.
Itse kutsuisin näköalattomaksi ennemminkin Keskustan vaalilupauksia, jotka vetävät kevyesti vertoja niille kuuluisille Hyssälän lupauksille neljän vuoden takaa. Näköalatonta on myös se, että Sarlund väittää politiikan olevan vähemmän köyhille kuulumaton elämän alue. Tällaisen vastakkainasettelun lietsojia tulee pian karhu vastaan, kun koulutetut osaajat muuttavat sellaisiin maihin joissa heitä arvostetaan. Ilmeisesti keskiluokka ei siis kuitenkaan tarvitse vaaleja taatakseen laadukkaat päivähoito-, terveys-, ja koulutuspalveluita, tai laadukasta hoitoa iäkkäille vanhemmilleen. Myös ympäristöpolitiikka jää tällaisen köyhäinhoitoon keskittyvän ideologian ulkopuolelle. Hyvinvointivaltion rahoitus on kuitenkin riippuvaista lahjakkaiden ihmisten työpanoksesta, joka taas taataan vain toteuttamalla sellaista politiikkaa, joka saa heidät pysymään maassa. Köyhän asialla ollaan siis parhaiten takaamalla myös osaajien hyvinvointi.
Kertoopa Sarlund myös sen miksi Keskusta ei ole toteuttanut edellisvaalien aikaisia lupauksiaan. Syy on yllättäen siinä, että muut eivät näihin ehdotuksiin suostuneet. Itseään saa toki pettää, mutta tässä on jo kyse vastuunpakoilusta ja äänestäjien pettämisestä, sillä ainakaan lupauksiaan opiskelijoiden aseman parantamisesta Keskusta ei ole kuluneella vaalikaudella edes yrittänyt pitää. Ja miten kävikään satojen eurojen eläkkeenkorotusten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti