Tyhjentäessäni tänään uutta tiskikonettani tulin pohtineeksi sitä, miten paljon nykytekniikka helpottaa elämää. Varovaisestikin arvioiden säästän joka päivä ainakin pari tuntia muutamien edullisten kodinkoneiden ansiosta. Miten pitkälle ihmiskunta onkaan päässyt niistä ajoista kun suuri osa suomalaisista asui pienissä vetoisissa torpissa. Mutta olemmeko me kiitollisia siitä kaikesta hyvinvoinnista jota meillä on? Minä olen!
Saan elää maassa, jossa köyhinkin ihminen (eli käytännössä opiskelija, siis myös minä) voi paremmin kuin rikkain ihminen sata vuotta sitten. Herätessäni aamulla mietin niitä vaihtoehtoja, joita minulla on, en niitä joita naapurillani on. Samoin mietin sitä, miten voin parantaa omaa hyvinvointiani sen sijaan, että käyttäisin aikani aiheettomaan narinaan. Kateellisena saattaisi olla vaikeaa olla tyytyväinen.
Kuitenkin joka päivä törmään käsityksiin siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Tämän päivän suomalainen elää vanhemmaksi kuin edeltäjänsä, viettää turvallisempaa elämää, joutuu näkemään vähemmän vaivaa leipänsä eteen, voi vapaammin valita mihin rahansa käyttää ja niin edelleen. Suomen valtion budjetti on tuplaantunut parissa vuosikymmenessä, mutta silti julkisesta keskustelusta voisi tehdä aivan päinvastaisen johtopäätöksen. En toki väitä, että budjetin tuplaaminen olisi mitenkään hyvä teko, mutta en myöskään väitä olevan rehellistä jatkuvasti valehdella hyvinvointia kokonaisvaltaisesti heikentävistä leikkauksista. Olkaamme siis kerrankin edes hetki tyytyväisiä siihen mitä meillä on, vaikka näin vaalien alla toive lienee turha, sillä mitäänhän ei tässä maassa saa jos ei onnistu maalaamaan itsestään kuvaa uhrina.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että Nykypäivässä käsiteltiin samaa aihetta 29.12.2006, kannattaa lukea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti