Kunnianloukkaus?

Kaikkea sitä saa nykyään kestää jopa omassa kodissaan. Kaikessa rauhassa laitoin kuntoon ainejärjestöni kirjanpitoa kun messenger heittää ruudulle seuraavan tekstin:


ei niin senkin saatanan lahtarin äpärä!! kyllä sitä sunkin maalimankatsomuksesi siitä muttuu, kun ihan aikuisten oikeesti laitat jalat oman pöydän alle ja hankit ruokaa parille muksulle ja paksuna olevale muijalle!!!


Viestin kirjoittaja oli tuntemani henkilön isä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kuluvan vuoden aikana kun joudun aiheetta tällaisen hyökkäyksen kohteeksi ja siksi joudunkin vakavasti harkitsemaan rikosilmoituksen tekemistä asiasta. Itseeni kohdistuvan loukkauksen vielä jotenkuten sietäisin, mutta en äitiini kohdistuvaa! Oma poliittinen toimintani ei mielestäni anna aihetta tällaiseen törkeyksien levittämiseen, mutta jos joku on toiminnastani loukkaantunut niin toivon jatkossa hieman asiallisempia yhteydenottoja.

Vähän kuin äänestäjää pettäisi

”Eivät rikkaat tarvitse vaaleja, vaan vähäväkiset.” Näin kirjoittaa Seppo Sarlund Keskustan nettisivuilla olevassa blogissa 29.1.2007. Sarlund myös toteaa varakkaampien äänestävän vähemmän varakkaita useammin. Herää väkisinkin kysymys siitä, haluaako Sarlund viedä äänioikeuden muilta kuin köyhiltä, jotta punamullan sulle-mulle-politiikka varmistaisi jatkonsa hamaan ikuisuuteen? Kun Keskustan jälleen vähintäänkin avokätisiä vaalilupauksia monissa lehdissä ruodittiin, tulkitsee Sarlund arvostelun pahansuovaksi ja historiallisesti näköalattomaksi.

Itse kutsuisin näköalattomaksi ennemminkin Keskustan vaalilupauksia, jotka vetävät kevyesti vertoja niille kuuluisille Hyssälän lupauksille neljän vuoden takaa. Näköalatonta on myös se, että Sarlund väittää politiikan olevan vähemmän köyhille kuulumaton elämän alue. Tällaisen vastakkainasettelun lietsojia tulee pian karhu vastaan, kun koulutetut osaajat muuttavat sellaisiin maihin joissa heitä arvostetaan. Ilmeisesti keskiluokka ei siis kuitenkaan tarvitse vaaleja taatakseen laadukkaat päivähoito-, terveys-, ja koulutuspalveluita, tai laadukasta hoitoa iäkkäille vanhemmilleen. Myös ympäristöpolitiikka jää tällaisen köyhäinhoitoon keskittyvän ideologian ulkopuolelle. Hyvinvointivaltion rahoitus on kuitenkin riippuvaista lahjakkaiden ihmisten työpanoksesta, joka taas taataan vain toteuttamalla sellaista politiikkaa, joka saa heidät pysymään maassa. Köyhän asialla ollaan siis parhaiten takaamalla myös osaajien hyvinvointi.

Kertoopa Sarlund myös sen miksi Keskusta ei ole toteuttanut edellisvaalien aikaisia lupauksiaan. Syy on yllättäen siinä, että muut eivät näihin ehdotuksiin suostuneet. Itseään saa toki pettää, mutta tässä on jo kyse vastuunpakoilusta ja äänestäjien pettämisestä, sillä ainakaan lupauksiaan opiskelijoiden aseman parantamisesta Keskusta ei ole kuluneella vaalikaudella edes yrittänyt pitää. Ja miten kävikään satojen eurojen eläkkeenkorotusten?

Ei näin!

Ovatko asiat Suomessa hyvin vai huonosti? Vastaus vaihtelee sen mukaan keneltä kysytään ja millä mielellä. Esimerkiksi sosiaaliturva on maailman parasta ja tasa-arvo vasta sitä onkin. Mutta auta armias kun samoja asioita pohditaan ilman vertailua muihin maihin. Naisten asema on aivan surkea ja tulotilastojen alimmat ryhmät ovat kuolemaisillaan nälkään. Koulujen ryhmäkoot ovat niin suuria, että kaikista oppilaista tulee varmasti kyvyttömiä hulluja, tosin samaan aikaan tutkimukset puhuvat päinvastaista. Kaikki työpaikat ovat joko siirtyneet tai vähintäänkin viimeistään huomenna siirtymässä Kiinaan, mutta samaan aikaan työpaikkojen määrä Suomessa kasvaa.

Edellä vain muutamia esimerkkejä siitä, miten asioita voidaan värittää kulloisenkin tarkoituksen mukaan. Valitettavaa on, että jotkut ihmisryhmät seuraavat vain yhtä mediaa, joka usein tarjoilee vain yhdenlaista totuutta. Hyvänä esimerkkinä yhdentotuudentorvesta on YLEn ajankohtaisohjelmatarjonta. Nämä punaisen totuuden lähettiläät julistavat Suomen olevan ahneiden uusliberalistien käsissä. Nämä kädet ovat valmiina heittämään kaikki köyhät asemilla odottaviin juniin, jotka vievät heidät suoraan kuolemanleireille. Okei, ehkä hieman kärjistän, mutta tuskin kukaan on sitä mieltä, että esimerkiksi A-pisteessä on koskaan esitetty mitään positiivisessa valossa. Maksamme julkisesta palvelusta mutta saamme julkeaa mustamaalausta.

Tokihan maailmassa on paljon pahaa, mutta kertoisiko joku minulle mitä se auttaa, että nähdään pahuutta ja kurjuutta siellä missä muut näkevät kilon perunoita. Epäkohtiin pitää puuttua, mutta muistanette tarinan pojasta joka liian monta kertaa huusi suden tulevan. Uskonkin, että muinainen puoluevalintani kohdistuminen Kokoomukseen oli seurausta sen tavasta tehdä politiikkaa. Kokoomuksen politiikka keskittyy positiivisuuteen, ei pahan ja vihollisen näkemiseen kaikkialla. Tästä voisivat muut ottaa oppia. Nykyiset hallituspuolueet etenkin. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä, että syytetään omista virheistä oppositiopuoluetta. Ja mitä kertookaan Kari Rajamäen hourailu porvariyhteistyön sisäistä turvallisuutta uhkaavasta vaikutuksesta. Oliko tämä siis arvio vai ilmoitus siitä, että sisäisen turvallisuuden järkkymiseksi tehdään jotakin jos sak, eikun sdp jää oppositioon?

Ennen oli paremmin?

Tyhjentäessäni tänään uutta tiskikonettani tulin pohtineeksi sitä, miten paljon nykytekniikka helpottaa elämää. Varovaisestikin arvioiden säästän joka päivä ainakin pari tuntia muutamien edullisten kodinkoneiden ansiosta. Miten pitkälle ihmiskunta onkaan päässyt niistä ajoista kun suuri osa suomalaisista asui pienissä vetoisissa torpissa. Mutta olemmeko me kiitollisia siitä kaikesta hyvinvoinnista jota meillä on? Minä olen!

Saan elää maassa, jossa köyhinkin ihminen (eli käytännössä opiskelija, siis myös minä) voi paremmin kuin rikkain ihminen sata vuotta sitten. Herätessäni aamulla mietin niitä vaihtoehtoja, joita minulla on, en niitä joita naapurillani on. Samoin mietin sitä, miten voin parantaa omaa hyvinvointiani sen sijaan, että käyttäisin aikani aiheettomaan narinaan. Kateellisena saattaisi olla vaikeaa olla tyytyväinen.

Kuitenkin joka päivä törmään käsityksiin siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Tämän päivän suomalainen elää vanhemmaksi kuin edeltäjänsä, viettää turvallisempaa elämää, joutuu näkemään vähemmän vaivaa leipänsä eteen, voi vapaammin valita mihin rahansa käyttää ja niin edelleen. Suomen valtion budjetti on tuplaantunut parissa vuosikymmenessä, mutta silti julkisesta keskustelusta voisi tehdä aivan päinvastaisen johtopäätöksen. En toki väitä, että budjetin tuplaaminen olisi mitenkään hyvä teko, mutta en myöskään väitä olevan rehellistä jatkuvasti valehdella hyvinvointia kokonaisvaltaisesti heikentävistä leikkauksista. Olkaamme siis kerrankin edes hetki tyytyväisiä siihen mitä meillä on, vaikka näin vaalien alla toive lienee turha, sillä mitäänhän ei tässä maassa saa jos ei onnistu maalaamaan itsestään kuvaa uhrina.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että Nykypäivässä käsiteltiin samaa aihetta 29.12.2006, kannattaa lukea