Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

28.10.2006

Lasten poliittisesta hyväksikäytöstä

Olen jo pitkään muistellut katkerana elämäni ensimmäistä mielenosoitusta. Kyseessä oli syvimmän lama-ajan leikkausten vastustaminen ja etenkin opettajien lomautukset. Meidät kiltit koulupojat ja -tytöt pistettiin, meiltä tai vanhemmiltamme kysymättä, marssimaan opettajien kylmän omaneduntavoittelun etujoukkona. Itse en olisi tälle marssille osallistunut jos minulla olisi ollut vaihtoehtoja, sillä en näet nähnyt mitään järkeä siinä, että luokallamme oli vain 16 oppilasta. Mutta mitäpä sitä lapsilta kysymään. Kyllähän lapsille voi kertoa kaikkien irtisanomisten johtuvan päättäjien ahneudesta. Monet koulutoverini olivatkin pitkään siinä luulossa, että ministerien palkat ovat niin tähtitieteellisiä, että niiden takia on leikattava määrärahoja jokaisessa maamme koulussa.

Kun muutama ryhmä oli koulustamme saatu vähennettyä (ja näin tilapuutettakin helpotettua), tulivat kohteeksi siivoojat. Muistamani mukaan siivoojia oli todella paljon muutaman sadan oppilaan koulussamme, melkein siivooja kerrosta kohden. Ja silloinhan alkoi jälleen sama valittaminen ja aivopesu opettajien suunnasta. Perustelut siivoojien määrän säilyttämiseksi olivat tasoa: ei ole mitään järkeä siinä, että yksi siivoja juoksee kärrynsä kanssa monessa kerroksessa ja joka kerrokseen siivouskärryn ostaminen olisi tuhlausta, joten siivoojat on pidettävä. Siis että mitä? Vaikea uskoa tällaista roskaa suoltavien opettajien saavan aikaan maailman parhaita oppimistuloksia.

Samanlaista aivopesua epäilemättä tapahtuu ympäri maailmaa, alkaen palestiinalaisalueiden koulujen oppisisällöstä. Minulle kerrottiin ministerien olevan ahneita sikoja, palestiinalaisille juutalaisten olevan murhanhimoisia ali-ihmisiä, ympäri läntistä maailmaa syyllistetään lapsia Afrikan nälänhädistä. Miksi aikuiset eivät voisi pitää välillä turpaansa kiinni ja kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa? Olisiko liian vaikea kuulla lapsen suusta että ei se naapurin ministeri/juutalainen/arabi/mikälie ole lapsen mielestä mitenkään ihmeellinen. Lapsi osaa tehdä maailman asioista omat johtopäätöksensä aivan riittävän monta kertaa myöhemmin, miksi lapsi ei voisi keskittyä lasten asioihin.

En olisi voinut aikanani koulussa työskennellessäni kuvitellakaan yrittäväni aivopestä yhtäkään vastuullani olleesta 6-8-vuotiaasta lapsesta. Yritin jopa opettaa heille kriittisen ajattelun mallia tyyliin: oletko varma, että naapurin poika tietää asiasta x riittävästi ollakseen uskottava. Ja jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, korostan vielä, että en tässä ota kantaa uskonnollista kasvatusta vastaan, vaan kaikenlaista aivopesua, oli se sitten poliittista tai uskonnollista. En kuulu niihin ihmisiin, jotka näkevät uskonnollisen kasvatuksen automaattisesti aivopesuna, sen sijaan monien ateistien kasvatusmetodit ovat paljon fanaattisempia.

Ei kommentteja: