Liittokokouksen jälkeen

Kokoomusopiskelijoiden liittokokous pidettiin siis tänä viikonloppuna Helsingissä. Puheenjohtajaksi valittiin loistava, rohkea ja sanavalmis Jenny Nyman Joensuusta. Varapuheenjohtajuus jäi itseltäni tällä kertaa saavuttamatta, mutta valituiksi tulleet Samuli Kauranne ja Sofia Vikman varmasti hoitavat hommansa moitteetta. Tappion analysoiminen on tässä vaiheessa vielä mahdotonta, mutta virheitä tehtiin etenkin neuvotteluissa muiden jäsenyhdistysten kanssa. Valehtelisin jos väittäisin että en ole erittäin pettynyt. Pahin pettymys ei toki ole vielä edes purkautunut.

Astuessani ulos junasta Jyväskylässä huomasin katsovani kaunista lumista kaupunkia. Silloin tajusin, että maailma ei ole romahtanut ja elämässä on paljon hyviä asioita. Miksi murehtia yhden elämän osa-alueen tappiota, kun muilla alueilla menee hyvin? Elämä on kokonaisuus!

Kiitokset kaikille niille, jotka tukivat pyrkimyksiäni, kannustivat ja uskoivat minuun loppuun asti. Tämän luottamuksen vuoksi päätin kuitenkin pyrkiä liittohallitukseen ja sinne myös tulin valituksi. Aion olla edistämässä täsmälleen samoja asioita, joita olisin varapuheenjohtajana ajanut.

Lopuksi kommentit myös Kokoomusnuorten puheenjohtajavalinnasta: Teppo Leinosen valinta on todella hieno asia! Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä riemua jota tunsin, kun eilen illalla valinnasta kuulin. Onnittelut Tepolle ja kaikille valintaprosessiin jollakin tavalla sekaantuneille!

Loistava SYL:n liittokokous!

Nyt on aivan pakko ilmaista tyytyväisyyteni eilen ja tänään pidettyyn SYL:n liittokokoukseen. Puheenjohtajaksi valittiin loistava, innovatiivinen, osaava ja kaikki muutkin positiiviset ominaisuudet omaava Tuomas Telkkä. Toiseksi upein asia oli liittokokouksen hyväksymä aloite liiton liittymisestä OLL:n jäseneksi. Hallitukseenkin pääsi (ainakin) pari loistavaa yksilöä: Johanna Haapala(kok) ja Katri Nokela meiltä Jyväskylästä. Vastuullista toimintaa kaikin puolin!

Hauskaakin kokouksessa toki pidettiin. Hauskuus ei tokikaan ole näiden kokousten pääasia, vaan jokaisen osallistujan velvollisuus on selvittää ainakin tärkeimpiin asioihin liittyvät taustat. Poliittinen vaikuttaminen ihan oikeasti vaatii joskus -jos ei nyt sentään verta, hikeä ja kyyneleitä- ainakin puhelinlaskun kasvattamista. Kaikkiin asioihin ei kukaan voi perehtyä, mutta omaan ykkössektoriin keskittyminen tuo jo huomattavasti lisää vaikutusvaltaa. Muutamassa äänestyksessä olin toki itsekin aika pihalla, mutta en varmasti ollut mikään poikkeus.

En ole muutamaan yöhön juurikaan nukkunut, mutta jostain kumman syystä olen silti onnellinen. Tällä hetkellä saan tehdä juuri sitä mitä eniten rakastan, saan olla mukana poliittisessa toiminnassa, joka tähtää opiskelijan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tätä työtä olen halukas jatkamaan. Osa lukijoistani tietääkin jo, että olen ehdolla Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtajaksi. En pyri tehtävään pelkästään vakavasti, pyrin siihen jopa pelottavan vahvan halun ajamana. Teemoistani kirjoitan lisää vielä ennen Tuhatkunnan liittokokousta, tutustukaa ihmeessä sitä ennen esitteeseeni.

Talvella on hyvä tehdä gradua

Tässä tämän päivän merkittävimmät luvut:
Lämpötila (ulko): -7.5 °C
Tuulenhyytävyys: -15.2 °C

Talvi on siis ihan oikeasti alkanut. Minulla ei ole mitään erityistä talvea vastaan, etenkään jos verrataan sitä ikäviin loskakeleihin. Pari ongelmaa se kuitenkin aiheuttaa, nimittäin näillä pakkaslukemilla pyöräileminen alkaa olla normaalivaatteissa jo melkoista masokismia. Myöskään juoksulenkit eivät enää oikein onnistu. Toisaalta kylmä ulkoilma saa kiireisen graduseminaarin vääntäjän pysymään pitempään kirjastolla (siis sillä odotuksella että saan itseni sinne "aamulla" pakotettua).

Tänään vietinkin harvinaisen pitkän ajan kirjastolla, vieläpä niin etten istunut kahvilassa kuin kahvikupin vaatiman ajan. Harvemmin kirjastolla näkyy noin vähän tuttuja. Sainkin luettua kokonaisen kirjan, joka edisti merkittävästi ainakin ideatasolla jos ei nyt koko gradua niin ainakin laudatur 2-seminaarityötä. Kyseessä oli Tuullikki Ukkolan kymmenisen vuotta vanha teos kansanvallan vanki, jossa hän tilittää eduskunnasta putoamistaan vuoden 1995 vaaleissa. Tämä oli suurinpiirtein ensimmäinen löytämäni poliitikon kirjoittama kirja, jossa selkeästi näkyy erottelu parlamenttityön ja valituksi tulemisen välillä (ja joka sopii muihin kriteereihini). Lieneekö niin, että vain pudonnut edustaja voi myöntää ettei kansansuosio aina takaa kykyjä itse lainsäädäntötyöhön ja päinvastoin. Voi toki olla että olen kalastanut täysin väärillä vesillä, kertokaa hyvät lukijat ihmeessä jos tiedätte jonkun (kokoomuslaisen) kansanedustajan itse kirjoittaman kirjan, jossa tällaista olisi näkyvissä. Hyvistä vinkeistä tarjoan mielelläni oluen.

Vaalivoitto!

JYY:n vaalit ovat nyt takana ja vaalivoitto taskussa. Kokoomusopiskelijat kasvatti paikkamääräänsä yhdellä. Nyt meillä on viisi edustajiston jäsentä. Omakin äänimääräni (7) oli ihan hyvä, etenkin kun en varsinaisesti tehnyt omaa kampanjaa. Kampanjatkin pysyivät lopulta ihan siisteinä, mistä haluankin kiittää kaikkia ryhmiä! Tahdon myös vilpittömästi onnitella kaikkia valituksi tulleita sekä varoja. Erityisen lämpimästi onnittelen toki kaikkia Kokoomusopiskelijoiden ehdokkaita, olipa äänimäärä sitten mikä hyvänsä! Me teimme sen yhdessä. Suurin yksittäinen kiitos kuuluu toki vaalipäälliköllemme Janne Pitkäselle, joka minun tulkintani mukaan uhrasi oman kampanjansa listan eteen tehdyn työn vuoksi.

Nämä olivatkin sitten allekirjoittaneen viimeiset edustajistovaalit, kolme kertaa onkin ihan riittävästi. Toisaalta mistäpä sitä tietää missä kahden vuoden päästä on.